Painelaakerit luokitellaan kolmeen päätyyppiin sen mukaan, kuinka ne kestävät aksiaalikuormia:
Liukuvat (päiväkirjatyyliset) painelaakerit – tunnetaan myös painelevyinä tai painerenkaina – tukevat kuormia tarkasti hiotulla, tasaisella liukupinnalla. Tätä pintaa tukee tyypillisesti voiteluöljykalvo, ja siinä on usein koneistettuja uria voiteluaineen levittämiseksi. Ne ovat kompakteja, iskunkestäviä ja sopivat hyvin raskaille kuormille suhteellisen alhaisilla nopeuksilla.
Kuulalaakerit koostuvat pallorenkaasta, joka on sijoitettu kahden uritetun painealuslevyn väliin. Ne pystyvät käsittelemään kohtalaisia aksiaalikuormia suurilla nopeuksilla pienellä kitkalla; niillä ei kuitenkaan ole juuri lainkaan kapasiteettia säteittäisille kuormille ja ne ovat erittäin herkkiä kohdistusvirheille.
Rullapainelaakerit - joihin kuuluu lieriömäisiä, kartio- tai pallomaisia rullavariantteja - korvaavat pallot rullilla, mikä lisää kosketuspinta-alaa kuormankantokyvyn parantamiseksi. Esimerkiksi kartiorullalaakerit voivat kestää merkittäviä yhdistettyjä radiaali- ja aksiaalikuormia suuritehoisissa voimansiirtojärjestelmissä.
Ovatko painelaakerit aksiaaliset vai radiaaliset?
Kuten nimestä voi päätellä,työntölaakeritovat aksiaalisia. Ne on suunniteltu tukemaan aksiaalisia kuormia - voimia, jotka vaikuttavat samansuuntaisesti akselin keskilinjan kanssa - pikemminkin kuin säteittäisiä kuormia, jotka vaikuttavat kohtisuorassa akseliin nähden. Tämä on kriittinen ero laakerin valinnassa: säteittäiset laakerit tukevat poikittaiskuormia ja itse akselin painoa, kun taas aksiaalipainelaakerit vastustavat työntövoimaa, joka muutoin saisi akselin siirtymään pitkittäisakseliaan pitkin.
Teollisissa laakerisovelluksissa ero aksiaalisen ja radiaalisen tuen välillä on elintärkeää. Aksiaaliset painelaakerit on erityisesti suunniteltu vastaamaan aksiaalisen kuormituksen ainutlaatuisiin vaatimuksiin varmistaen, että pyörivät komponentit säilyttävät tarkan aksiaalisen asennon ja estävät ei-toivotut siirtymät käyttörasituksen aikana. Tämä erikoissuunnittelu on välttämätöntä erittäin luotettavissa ympäristöissä, joissa virheellinen kuormituksen hallinta voi johtaa ennenaikaiseen kulumiseen tai katastrofaaliseen vikaan. Valitsemalla kullekin kuormitussuunnalle sopivan laakerityypin suunnittelijat voivat varmistaa koko järjestelmän optimaalisen suorituskyvyn ja kestävyyden.
Kuorman suunta määrää kosketusgeometrian, mikä puolestaan määrää, missä materiaalilla tulee olla suurin lujuus, sekä kuinka voiteluainetta toimitetaan ja säilytetään. Vakiopainealuslevyssä on tasainen, rengasmainen kosketuspinta, joka on kohtisuorassa akseliin nähden, mikä mahdollistaa aksiaalivoimien jakamisen koko renkaaseen; säteittäinen holkkilaakeri sitä vastoin koostuu lieriömäisestä reiästä, joka jakaa sivuttaiskuormat ympärysmitan ympärille. Jos jompaankumpaan tyyppiin kohdistuu kuormitus, jolle sitä ei ole suunniteltu, kosketuspinta kutistuu tehokkaasti ja paine nousee, mikä lopulta johtaa pintavaurioon.
Käytännön koneissa nämä kaksi kuormatyyppiä toimivat harvoin erillään; näin ollen useimmat teolliset laakerisovellukset yhdistävät painelaakerielementit säteittäiseen tukeen. Insinöörin tehtävänä on varmistaa, että jokainen kuorma kantaa sitä varten suunniteltu komponentti - aksiaalinen työntövoima suunnataan työntöpintaan, kun taas säteittäiset kuormat kohdistetaan tappiin, jolloin estetään pintaa kantamasta kuormaa, johon sitä ei ole tarkoitettu. Kun painelaakeri pakotetaan kestämään merkittäviä säteittäisiä kuormia (tai päinvastoin), tämä kuormituksen jakautumisen virhe on usein ennenaikaisen kulumisen perimmäinen syy.